Miten Sibeliuksen Finlandia-hymnin kuoroversio sai nykyisen muotonsa?

Viime joulukuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta Sibeliuksen Finlandia-hymnin kuoroversion kantaesityksestä.

Kuvaelmasarja Suomen historiasta 1899

Syksyllä 1899 Suomen suuriruhtinaskunnassa vietettiin Sanomalehdistön päiviä, osana silloista sensuurin vastaista taistelua. Ruotsalaiseen teatteriin oli järjestetty 5. marraskuuta juhla, jonka päänumerona oli Eino Leinon ja Jalmari Finnen kirjoittama kuvaelmasarja. Jean Sibelius sävelsi musiikin, jonka osia hän myöhemmin julkaisi Historiallisia kuvia 1 -sarjana. (opus 25 1899 – uudistettu 1911). Kuvaelman viimeisen osan otsikkona oli Suomi herää. Finaalin musiikki sai myöhemmin uuden nimen, ja monta tulkintaa.
   
Sensuuri oli hereillä, ja tuolloin nimet, käytetyt termit ja niistä saadut mielleyhtymät aiheuttivat päänvaivaa eri tahoilla. Leinon ja Finnen kirjoittamien kuvaelmien nimet olivat: I Väinämöisen laulu, II Suomalaiset kastetaan, III Juhana herttua Turun linnassa, IV Suomalaiset 30-vuotisessa sodassa, V Isoviha VI Suomi herää.

Suomi herää vai Herää Suomi!

Kuvaelmasarjan viimeisen osan otsikko Suomi herää toi helposti mieleen Genetzin laulun ”Herää Suomi!”. Veljekset Arvid ja Emil Genetz olivat yhdessä sanoittaneet (Arvid) ja säveltäneet (Emil) 1882 Hämeenlinnassa voimakkaan suomenkielisen laulun, jota käytettiin sekä kielipolitiikan että kansallisuusaatteen innoittajana.
   
Kun Hämeenlinnan lyseo perustettiin 1873, se oli Suomen suuriruhtinaskunnan kolmanneksi vanhin suomenkielinen lyseo. Koulu sai muita merkittävämmän aseman siksi, että se toimi alkuvaiheessa normaalilyseona. Lyseon opettajat olivat suomenkielistä valiojoukkoa; he kirjoittivat uusia oppikirjoja ja olivat kaikin tavoin aktiivista suomalaisen kulttuurin etujoukkoa.
   
Lyseon opettajakuntaan liittyivät Emil Genetz saksan kielen opettajaksi, sekä kirjailija Arvid Genetz (Jännes) suomen ja ruotsin kielen lehtoriksi. Koulutyön vastapainoksi lähes joka viikonloppu jossakin hämeenlinnalaisessa kulttuurikodissa vietettiin iltaa, laulettiin ja soitettiin. Mukana olivat useimmiten komean lauluäänen omaava Emil Genetz ja hänen veljensä Arvid sekä lyseon orkesterin jäseniä. Viulistina oli usein mukana Janne Sibelius. Lukioaikanaan 1880-luvun alussa Janne oli aktiivinen kamarimuusikko, viulisti ja aloitteleva säveltäjä. Genetzit eivät kertaakaan olleet nuoren Janne Sibeliuksen opettajia lyseossa, mutta he musisoivat usein yhdessä. On ilmeistä, että Genetzit lauloivat ja soittivat Jannen kanssa myös ”Herää Suomen” säveliä, jotka jäivät Jannen mieleen. (Matti Hyökki on verrannut Herää Suomen ja Finlandian yhtäläisyyksiä laajasti väitöskirjassaan Hiilestä timantiksi 2003.)
 

Sibeliuksen musiikkia Pariisin maailmannäyttelyyn

Keväällä 1900 Suomen suuriruhtinaskunta kokosi merkittävää kulttuuripanostusta; suomalainen sinfoniaorkesteri, käytännössä Helsingin filharmonisen seuran orkesteri haluttiin lähettää Euroopan-kiertueelle Robert Kajanuksen johdolla, ja matka huipentuisi Pariisin maailmannäyttelyyn. Tässä yhteydessä kuvaan astuu salaperäinen ja monipuolinen vaikuttaja ja kulttuuripersoona, vapaaherra Axel Carpelan. Hänen mielestään Pariisissa pitää ehdottomasti esittää Sibeliusta, ja sokerina pohjalla kuvaelmasarjan finaali pitäisi nimittää Finlandiaksi. Perusteluna oli, että Lisztillä oli Hungaria, Rubinsteinilla Rossija. Siksi Suomella pitää olla Finlandia, ei vain ”kuvaelman finaali” tai ”La Patrie”, joka nimi myös oli esillä tuossa vaiheessa.
   
Axel Carpelanilla oli kirjeenvaihtoa mm. Kajanuksen kanssa, mutta tuolloin hän Sibeliuksen ihailijana lähetti tälle muutaman viestin nimimerkillä X . Sittemmin Carpelanista tuli voimakas Sibeliuksen tukija ja paras ystävä.

Finlandia Yhdysvalloissa

Sibeliuksen Finlandia (opus 26 1899, uudistettu 1900) vakiinnutti nopeasti asemansa uudella nimellä sekä kotimaassa että muualla. Amerikansuomalaisten keskuudessa haluttiin myös laulaa Finlandiaa, ja useita eri tasoisia sanoituksia oli tehty. YL:n Amerikan-kiertueen aikana 1937 - 1938 monissa konserteissa lähetettiin kuorolle ja Martti ”Pyssy” Turuselle pyyntöjä esittää Sibeliuksen Finlandia-hymni. Olihan Sibelius kuoron kunniajäsen ja Amerikan-matkan suojelija. Finlandian osalta näihin pyyntöihin ei voitu vastata, mutta ajatus oli saatu itämään…
   
Lainaus YL Amerikassa -kirjasta New Yorkin Carnegie Hallin konsertista:
”Suurimman osan illan ohjelmasta saimme toistaa ja laulaa vielä ylimääräisiä koko joukon. Tavanomaisia laulupyyntöjä niinikään saimme lämpiöön väliajalla. Esim. ’Will you please sing Finlandia by Jean Sibelius, thank you’ oli varsin tavallinen ohjelmalehtisen laitaan tai tupakkalaatikon pohjaan kirjoitettu pyyntö. Valitettavasti emme voineet useimmissa tapauksissa vastata esitettyihin pyyntöihin, mutta esim. Porin marssi, Nuijamiesten marssi ja Suomen laulu olivat sellaisia, joita yleisön pyynnöstä esitimme tuontuostakin eri konserttitilaisuuksissa.”

Finlandia sävellyksenä

Sibelius ei alussa itse pitänyt Suomi herää -kuvaelman musiikkia mitenkään erityisasemassa. Myös parissa ensimmäisessä esityksessä se sytytti vain hyvin harvoja kuulijoita. Kapellimestari Kajanus ymmärsi sävellyksen voiman, samoin mm. Oskar Merikanto ja Heikki Klemetti.
   
Sibelius on sävelrunosta todennut, että se on puhdasta sävellettyä musiikkia, silkkaa inspiraatiota. Toisaalta vanhoilla päivillään, kun häntä kuljetettiin koulukaupungissaan Hämeenlinnassa Aulangolle, hän osoitti hotellin maisemia ja totesi, että ”näitä Aulangon maisemia ajattelin, kun sävelsin Finlandian”.
   
Lukuisiin ehdotuksiin Finlandian sanoituksista säveltäjä totesi, että teos ei ole tarkoitettu laulettavaksi, mutta mitään hän ei voi, jos maailma haluaa sitä laulaa.
 

Eri sanoituksia Finlandiaan

Ensimmäinen esimerkki sanoituksesta on kirjoitettu amerikansuomalaisten kuoroharrastajien tarpeeseen. Sävelmä ”Finlandiasta”, sanat Yrjö Sjöblom (1919):

Oi Luoja suuri, päivän suo jo koittaa,
Hälvennä huoli, min vallas’ on maa,
Suo aamun auringon yön kauhut voittaa, Tyynnytä myrsky mi raivoaa,
Antaos Suomelle Sun armosi vaan,
Suo elo rauhaisa ja onnea!
Oi Luoja suuri, kansasi suo luottaa
johtosi huoltoon, turvaan ainoaan,
Suo voimaa armahtaa ja lohtu tuottaa,
Uljuutta anna, kun taistellaan,
Oikeus kirkasta ja veljeys suo,
Sä elo rauhan ja onnen tuo!

Yrjö Sjöblom oli amerikansuomalaisten lehden Valvojan toimittaja ja YL:n Amerikan-matkan ansioitunut järjestäjä. Sjöblomin nautti suurta arvonantoa suomalaisen kuoromusiikin esitaistelijana Yhdysvalloissa. 1960 YL, PK ja LM eli Finlandia-kantakuorot nauhoittivat suomalaisia kuoromusiikkia sisältävän laulutervehdyksen Laulu-Miehissä, ja nauha lähetettiin Sjöblomille 70-vuotistervehdyksenä New Yorkiin.
   
Toinen sanoitus esimerkki on Wäinö Solan kynästä (1937):

Oi, Herra, annoit uuden päivän koittaa,
nyt siunaa armossas isäimme maa!
Soit aamuauringon yön varjot voittaa
ja taiston, ahdingon rauhoittaa
Sua kansa kiittäen ain kunnioittaa
ja rauhaa toivoen uurastaa.
Korkeimman johtoon kansa Suomen luottaa,
vapaus-aarrettaan se puolustaa
Se kylvää siemenen ja tyynnä vuottaa
satohon tyytyen jos sen saa.
Siunaus Herran meille onnen tuottaa
ja turvan parhaimman lahjoittaa.

Wäinö Sola s. 1883 oli legendaarinen tenori, joka teki pitkän uran Suomalaisessa Oopperassa, ensin ohjaajana, ja sitten laulajana ja librettojen suomentajana. Laulu-ura kesti huikeat 40 vuotta. Laulujen sanoituksia hän kirjoitti useita kymmeniä, ja hän teki laajoja konserttimatkoja kotimaassa, naapurimaissa ja myös neljä kertaa Yhdysvalloissa. Wäinö Sola toimi vielä opettajana Sibelius-Akatemiassa.
   
Sibelius muokkasi hyvän ystävänsä Wäinö Solan tekstin pohjalle Finlandia-hymnistä ensimmäisen mieskuorosovituksen 1938. Sovitus sai numerokseen opus 113 n:o 12. Tämän version kantaesitys oli Helsingissä 21.4.1938 Vapaamuurarien tiloissa kokoonpanolla solistikvartetti ja harmooni. Kvartetissa lauloivat Wäinö Sola, Martti Similä, Sulo Räikkönen, O. A. Turunen. Harmoonilla säesti Arvi Karvonen.

Nykyinen Finlandian kuoroversio

Martti Turunen oli aikaisemmin valittu YL:n laulunjohtajaksi sekä 1914 perustetun Laulu-Miehet -kuoron johtajaksi 1933. Kun kuoro valmistautui 25-vuotisjuhliinsa, Turunen otti yhteyttä V. A. Koskenniemeen, ja toivoi sanoitusta Finlandia-hymniin. Koskenniemi suhtautui pyyntöön ensin empivästi, mutta muokkasi sitten runonsa Juhannushymni (1937) kahta viimeistä säkeistöä Finlandian rytmiin ja melodiaan sopiviksi. Koskenniemi jätti tämän jälkeen Juhannushymni-runon pois Kootuista runoistaan. Tästä tapahtumasta Martti Häikiö on kirjoittanut seikkaperäisesti upeassa Koskenniemi-elämäkerrassaan 2010.

Juhannushymni
…
Oi herää Suomi, katso, päivä koittaa,
yö paennut on kauan sitten pois
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivaan sinikansi sois.
Oi isänmaa, sun ylles valo tuhlaa
jo antimensa käsin siunaavin.
Oi herää Suomi, juhannukses juhlaa
sa itse vietä silmin valvovin!

Oi herää Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöity monin unelmin!
Sai valon suuri päivä maailmalle.
Ei hetki vartoa voi kauemmin.
Ei päivän kaarto ylemmäksi riitä.
Oi herää Suomi, aika odottaa
ja kädessäsi – tuskin tiedät siitä –
sua vuottaa valtikka, oi isänmaa!
…
Martti Turunen oli juuri oikea henkilö hankkimaan Sibeliuksen hyväksyntä hankkeelle, siis saada aikaan vielä uusi kuoroversio Finlandiasta. Sibelius oli tuolloin YL:n säveltaiteilijajäsen ja Laulu-Miesten kunniajäsen.
   
Martti Turunen johti molempia kuoroja. Sen lisäksi Turunen oli värvätty Teostoon ja nimitettiin sen johtajaksi 1931, ja vähitellen hän sai yhä uusia luottamustoimia. Turunen toimi mm. monen Sibelius-rahaston johdossa aikana, jolloin Sibeliuksen rahapula yhä vain jatkui.
   
Sibelius oli suunnitellut eroavansa Teostosta 1931, mutta kirjeessään Ainolasta Berliiniin toukokuussa 1931 Aino Sibelius rauhoitti miestään kertomalla, että Turunen on aloittanut Teostossa.
   
Alla olevassa kuvassa on V.A. Koskenniemen ”Finlandia” – säkeitä Sibeliuksen Finlandia-hymniin (1940) versio hymnin sanoista. Tässä muodossa Laulu-Miehet johtajana Martti Turunen esitti ensimmäisen kerran Finlandia-hymnin kuoron 25-vuotisjuhlakonsertissa Yliopiston juhlasalissa 7.12.1940.


   
Nykyisin mieskuorot ja myös sekakuorot esittävät Finlandia-hymnin opus 26 n:o 7 sanoitukseltaan alla olevan kuvan mukaisesti muokattuna.


   
Finlandia-hymnin opus 26 / 7 kuoroversion nuottikirjoitus päättyy kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Säveltäjän ohjeen mukaan as-duurissa oleva sovitus päättyy as-unisonoon silloin, kun kuoro-osuus lauletaan orkesterin kanssa. Muulloin kuoroversio päättyy as-duurin perussointuun.
  
Perustellusti voi todeta, että aikanaan sekä säveltäjän että sanoittajan vastahangasta huolimatta meillä on Finlandia-hymnistä kuoroversio, joka yhä edelleen herättää kaikkialla maailmassa hyvin voimakkaita isänmaallisia tunteita.

Tuomas Kaleva

Lähteet:
Bo Carpelan, Axel, suom. Kyllikki Villa, Otava 1987
Martti Häikiö, V.A. Koskenniemi - suomalainen klassikko, WSOY 2010
Laulu-Miehet 1914–1964 juhlajulkaisu, WSOY 1964
Santeri Levas, Järvenpään mestari, WSOY 1961
Juhani Niemi toim., Lyseon elämää 1873–1998, Karisto Oy 1998
Oiva Ruusuvuori, YL Amerikassa, SKS 1939
Wäinö Sola kertoo, WSOY 1951
Erik Tawaststjerna, Sibelius, Otavan iso musiikkikirja, Otava 1979
Erik Tawaststjerna, Sibelius, toim. Erik T. Tawaststjerna, Otava 1997
SuviSirkku Talas toim., Syysilta, Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa, SKS 2007
Sibelius -sivusto www.sibelius.fi