Liian lempeä kuoronjohtajaksi?

Pekka Perkolle Klemetti-palkinto

Lopen Nuorisokuoro ja Pekka Perko - tai Timotei ja Pekka Perko - tutulta kuulostavat parivaljakot, samaa sarjaa kuin vaikkapa Tapiolan kuoro ja Erkki Pohjola tai Oulaisten Nuorisokuoro ja Tapani Tirilä. Kollegoidensa tapaan Pekka Perko loi miltei tyhjästä menestyksekkään nuorisokuoron paikkakunnalleen. Opettajansa liian lempeäksi luonnehtima Perko on osoittanut, että hänestä löytyy kuorotyössä vaadittavia ominaisuuksia. Sulasolin liittohallitus päätti myöntää vuoden 2010 Klemetti-palkinnon Perkolle hänen nuorten kuorojen parissa tekemänsä tuloksekkaan työn johdosta.
Pekka Perko on kasvattanut viiden vuosikymmenen saatossa useita nuoria laulajapolvia ja luotsannut johtamansa kuorot menestykseen monenlaisilla kilpakentillä. Tulevana kesänä 75 vuotta täyttävä Perko aikoo jättää jäähyväiset perustamalleen Timotei-naiskuorolle, viimeiselle johtamalleen kuorolle, ainakin sen vakituisena johtajana. Onkin sopiva hetki luoda katseita taaksepäin.


Musiikillinen lapsuus

"Lapsuudesta muistan, että äitini lauloi aina, iloonsa, suruunsa, työssä ja levossa", Pekka Perko kertoo. "Äiti myös kertoi, että taisin oppia laulamaan ennen kuin kävelemään. Olin talvisodan alkaessa 4-vuotias. ja Sillanpään marssilaulu oli ensimmäisiä ulkoa oppimiani lauluja".

Perkon vanhemmat osallistuivat aktiivisesti evankelisen herätysliikkeen toimintaan, ja perheen yhdeksälle lapselle tuli jo varhain tutuksi virsikirja ja Siionin kannel. Perhekuorossa pääsi tutustumaan myös moniääniseen kuorolauluun. Lukioaikana luokkatovereiden kanssa ohjelmaan tuli mieskvartetissa laulaminen. Kotiin saatu harmoni loi pohjan soittotaidolle.

Lukion jälkeen Perko aloitti opinnot Turun Opettajakorkeakoulussa, jossa musiikin lehtorina toimi armoitettu kuoronjohtaja Lauri "Hermanni" Lehtinen. OKL:n kuoro konsertoi usein, ja erään konsertin jälkeen Turun Sanomat esittikin toivomuksen: "Saadapa tällainen kuoro Turkuun pysyväksi."

Myös ensimmäiset opit kuoronjohtajan tehtävää varten Perko sai OKL:ssa, jossa "Hermanni" Lehtinen antoi halukkaille kuoronjohdon peruskoulutusta. "Minun johtamiskokeiluni jälkeen hän kylläkin totesi hymy suupielessä: 'Ei Perkosta taida olla kuoronjohtajaksi, Perko on liian lempeä!'"


Kuorotoiminta käynnistyy

Valmistumisensa jälkeen v. 1958 Pekka Perko muutti vaimonsa Seijan kanssa opettajiksi Lopelle, jossa hän lähti mukaan kirkkokuoron toimintaan. Lopelle syntyi myös hyvä opettajakuoro ja vahvistettu mieskvartetti, joka muodosti pohjan myöhemmin perustetulle Lopen Mieslaulajille.

Kolmiopettajainen Joentaan koulu oli yli sadan oppilaan koulu. "Kyllähän siitä joukosta oli helppo löytää hyviä laulajia, joista saatiin aikaan koulun kuoro. Sen mukana saatoin sitten opiskella yhteistä musiikin tekemistä." Aluksi laulut olivat tietysti helppoja 1-3 äänisiä, ja esiintymiset tapahtuivat oman koulun juhlissa, mutta vähitellen ohjelmisto kehittyi, ja alkoi löytyä esiintymistilaisuuksia muualtakin.

1970-luvun alussa perustetun Lopen Opiston rehtori Raija Tyystjärvi kuuli koulun kuoron esiintyvän ja innostui kuulemastaan ja ehdotti laajemman lapsikuorotoiminnan käynnistämistä. "Yhdessä päädyttiin ratkaisuun, että kansalaisopisto anoi kouluhallitukselta erityisluvan alle 16-vuotiaiden musiikin opetukseen. Lapsikuoron toiminta alkoikin sitten syksyllä 1974."

Parin vuoden päästä Lopen Lapsikuoro sai seurakseen Lopen Nuorisokuoron, jota Perko ryhtyi johtamaan. Nuorisokuoro sai pian ilmaa siipiensä alle ja alkoi kehittyä ripeää tahtia. Kannustavaa palautetta tuli mm. Nuorten kuoroleirillä Kouvolassa. Ensimmäiset levyt äänitettiin 1979 ja 1980, ja niiden myötä kuoron maine alkoi levitä. Myös kilpailuihin lähdettiin mukaan, ja tuloksena olikin menestystä: 1982 Lappeenrannan Laulujuhlien kuorokilpailun lapsikuorojen A-sarjan 2. palkinto sekä erikoispalkinto pienellä paikkakunnalla tehdystä merkittävästä kuorotyöstä, 1983 Haagin kansainvälisen kuorokilpailun nuorisokuorosarjan 2. palkinto ja 1984 Suomen Säveljuhlan kuorokilpailun nuorisokuorosarjan jaettu 1. palkinto.

Timotei-naiskuoro syntyi v. 1987 nuorisokuoron varttuneemmista laulajista. Siitäkin kehittyi Perkon hyppysissä taitava ja arvostettu instrumentti, joka valittiin Vuoden naiskuoroksi v. 1999. Timotei on myös saavuttanut kansainvälistä menestystä mm. Rhodoksen ja Venetsian kuorokilpailuissa.


Johtajan oppeja hakemassa

Jo opettajanuransa alkuvuosina Perko lähti jatkamaan musiikillista koulutustaan kesäkursseilla, ensin Turun kesäyliopistossa Matti Raution johtamalla musiikkipedagogiikan kurssilla v. 1960. Kesällä 1967 Erkki Pohjolan ja Tauno Vänttisen pitämä kurssi Jyväskylän kesäyliopistossa perehdytti mm. Kodály-metodin käyttöön. Jyväskylässä syntyi myös arvokkaita kontakteja muihin tuleviin lapsikuoronjohtajiin, kuten Aatto Saksolaan, Kari Ala-Pölläseen ja Anna-Maija Sillanpäähän. Yhdessä ryhmä kuoronjohtajia päätti lähteä seuraavana kesänä opintomatkalle Unkariin, josta saatiinkin paljon virikkeitä ja innostusta kuorotyöhön.

Kesällä 1976 Perko osallistui Nuorten Kuoroliiton Kurikan leirin yhteydessä järjestetylle viikon mittaiselle kuoronjohtokurssille, joka muodostui käänteentekeväksi hänen tulevalle kuoronjohtajan uralleen. "Kurssilla Toivo Korhonen jakoi asiantuntevalla tavalla sellaisen opetuspaketin kuoronjohdon teoriasta ja käytännöstä, että siitä on riittänyt päteviä ohjeita näihin vuosiin asti."

Leirillä näki ja kuuli myös pidempään toimineita kuoroja. "Mukana oli jo pitkällä taidoissaan olevia nuorisokuoroja, mm. Alavieskan ja Oulaisten nuorisokuorot. Niiden harjoituksia seuratessani viikon aikana kypsyi mielessäni ajatus: jos tämä on mahdollista Alavieskassa, miksi se ei voisi onnistua myös Lopella!"

Myöhemmin Perko suoritti vielä Klemetti-Opiston kuoronjohdon jatkokurssin.Jukka-Pekka Sarasteen vetämä kahden viikon harrastajakapellimestarikurssi Juuassa antoi puolestaan valmiuksia selviytyä myös orkesterinjohdon haasteista. Paavo Kiiskin pitämät säveltapailuseminaarit Klemetti-Opistossa koskettelivat nekin monia kuoronjohtoon liittyviä tärkeitä kysymyksiä.


Johtaja kasvaa kuoron mukana

Pekka Perko uskoo, että kukaan ei synny kuoronjohtajaksi, vaan siihen pitää kasvaa kuoroyhteisön kanssa yhteisen työskentelyn myötä. Hyvästä koulutuksesta on toki hyötyä, mutta se ei vielä tee kenestäkään hyvää kuoronjohtajaa. Taidot ja kommunikointikyky kehittyvät vuosien myötä. Johtajalla pitää olla auktoriteettia, mutta asioiden pohtiminen yhdessä kuorolaisten kanssa on myös tärkeää. Kaiken tulee perustua omaan musikaalisuuteen.

"Erkki Pohjola totesi vuosia sitten omana näkemyksenään, että johtajan työstä 90% on psykologiaa. Asiat joko toimivat, tai sitten eivät."

Perkolle haastavinta kuoronjohtajan työssä on aina ollut oikean vaatimustason asettaminen ohjelmistolle. "Yhtä suurta riemua olemme voineet tuntea silloin, kun nuorisokuoron leirillä ensi kertaa 3-ääninen Synnyinmaan laulu tuotti itseämme tyydyttävän tuloksen, tai kun Hollannin Arnhemissa tuomaristo totesi, että 16 hengen Timoteilta Rautavaaran Lorca-sarja oli uskomaton suoritus. On siis opittava kiipeämään tyvestä puuhun, vain yhteinen työnteko vie eteenpäin. Selkeitä, rohkeitakin päämääriä pitää asettaa ja uskoa niiden saavuttamiseen."

Pekka Perko soisi nuorten kuoronjohtajien hankkivan kokemusta jossain pienen paikkakunnan kuorossa. "Voisi olla paikallaan, että Sibelius-Akatemiasta valmistuville kuoronjohtajille olisi tarjolla parin vuoden harjoittelujakso sellaisella maaseutupaikkakunnalla, jossa ei ole vahvaa musiikinharrastusta. Kun sinne perustaisi kuoron, saisi kokemusta siitä, miten paljon työtä todella tarvitaan tuloksiin pääsemiseksi - varsinkin ottaen huomioon peruskoulun musiikinopetuksen nykytilan."

"Vaikka TV:n näyttävät kuoro-ohjelmat tuovatkin kuorolaulua positiivisesti esille, ne samalla voivat antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä kuorotyö ainakin maaseudulla oikeasti on. Kaikille valmistuville kuoronjohtajille tuskin löytyy heti puoliammattimaista kuoroa johdettavaksi pääkaupunkiseudulla."


Musiikinopetus muutosten kourissa

Pekka Perko on huolissaan musiikinopetuksen tilasta Suomen kouluissa, mutta näkee ajassa myös positiivisia merkkejä. "Koulukuoroja toimii nykyään valitettavan vähän, eikä edes kaikilla musiikkiluokilla näytä olevan kuorotoimintaa. On kuitenkin todella hyvä, että peruskoulun uusien opetussuunnitelmien valmistelutyössä on korostettu taide- ja taitoaineiden sekä liikunnan merkitystä. On tärkeätä, että runsaan teoreettisen opiskelun vastapainoksi olisi riittävästi tilaa persoonallisuuden kehittymistä vahvistaville taideaineille. Oma kokemukseni on, että nuoret, jotka löytävät itselleen pysyvän harrastuksen ja jaksavat olla uskollisia sille, menestyvät myös opinnoissaan ja työelämässä. Kaikista heistä ei ehkä tule muusikoita, mutta he voivat asettua työelämässä ja harrastusmaailmassa hyvinkin merkittäviin tehtäviin, joita hoitavat vastuullisesti ja menestyksellä."

Perko perää vanhemmilta vastuuta, kun lapsille ja nuorille etsitään sopivaa harrastusta. "Mikäli halutaan, että lasten pitää saada kokeilla kaikkia mahdollisia harrastuksia, voi helposti käydä niinkin, että sopivaa ei löydykään. Vanhempien on siis uskallettava tehdä valintoja lastensa puolesta."

Nuoret elävät nykyään musiikin ympäröimää elämää - entistä enemmän on eri lähteistä tarjolla musiikkia valmiina kuunneltavaksi. "Kuoroharrastuksen pitääkin pystyä markkinoimaan itsensä mielenkiintoisena ja houkuttelevana vaihtoehtona. Koulujen musiikinopetus voisi tässäkin olla avainasemassa. Onneksi esimerkiksi Kanta-Hämeen alueella myös musiikkiopistot tarjoavat nuorille kuorossa laulamisen mahdollisuuden."

Myös ohjelmistovalinta on johtajalle yhä haasteellisempaa. Samalla kun tulee antaa nuorille mahdollisuus laulaa omaa musiikkiaan, pitäisi heidät kuitenkin tutustuttaa kansanlauluaarteistoomme ja johdattaa heidät myös klassisen musiikin helmien äärelle.


Onnistumisen ja ilon hetkiä

Pekka Perkolta on riittänyt aikaa ja energiaa myös järjestötyöhön. Hän on toiminut mm. Nuorten Kuoroliiton puheenjohtajana 1995-2000, Sulasolin liittohallituksen jäsenenä 1994-2000 ja Sulasolin Hämeen piirin taiteellisena johtajana vuodesta 2002.

Perkon saavutukset on noteerattu monella taholla erilaisten palkintojen ja huomionosoitusten muodossa. Näistä mainittakoon Nuorten Kuoroliiton Heinz Hofmann -mitali 1999, Sulasolin Hämeen piirin kunniajäsenyys ja kultainen kunniamerkki 2004, Sulasolin kultainen kunniamerkki 1998, Hämeen läänin taidepalkinto 1986, Director cantus-arvonimi 1990, Hämeen Taidetoimikunnan Hämeen tanssiva ilves -veistos 1996 ja Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston palkinto elämäntyöstä: kuorojen soinnista, äänten virittämisestä 2007.

Pekka Perko iloitsee nuorten laulajien kanssa viettämistään vuosista. "On suuri onni, että olen saanut kehittää itseäni tällaisen joukon mukana. Olen saanut yhdessä nuorten ja varttuneempienkin laulajien kanssa kokea monia hienoja onnistumisen ja ilon hetkiä. Pettymyksiäkin on tullut, mutta ne on pyritty muuttamaan eteenpäin kannustavaksi voimaksi."

Perkon mielestä ehkä kaikkein hienointa on ollut, kun on saanut seurata suuren laulajaperheen lasten ja nuorten kasvamista ja kehittymistä aikuisiksi, opiskelua, sijoittumista työelämään ja oman perheen perustamista. "Kun äiti laulaa Timoteissa ja lapset Lopen lapsi- ja nuorisokuorossa, se vakuuttaa minut siitä, että tällä yhteisellä työllämme musiikin parissa on ollut todellista merkitystä."

Pekka Perko haluaa korostaa vaimonsa elintärkeää merkitystä niin kuorotyön tukijana kuin yhteisissä harrastuksissakin. "Vapaa-ajan harrastukset ovat yhteisiä vaimoni Seijan kanssa, kuten on ollut kuorotyökin. Vaimoni on osallistunut aktiivisesti sekä kuorojen taustayhteisötoimintaan, että ollut huoltajana mukana matkoillamme. Musiikki on ollut meille tärkeää myös vapaa-aikanamme. Käymme innokkaasti katsomassa Kansallisoopperan produktioita ja jonkin verran myös konserteissa. Lopellakin on monipuolista konserttitarjontaa sekä kunnan, että seurakunnan toimesta."

Pekka Perkon viimeiset esiintymiset naiskuoro Timotein vakituisena johtajana ovat Helatorstain kirkkokonsertti ja heinäkuun 10. päivän Hyvästi, kultaseni- konsertti. Perko myöntää, että luopumispäätös oli vaikea. "Mietin pitkään, onko minulla edelleen riittävästi uutta annettavaa kuorolleni. Ajattelin kuitenkin, että luopumispäätöksen siirtäminen ei tee sitä helpommaksi. Toivon ja uskon, että Timotein itsenäisesti tekemä kuoronjohtajavalinta merkitsee kuorolle valoisaa ja menestyksellistä tulevaisuutta Anneli Julénin johdolla - Annelihan on itsekin laulanut Timoteissa."

Lopullisesti Perko ei halua sulkea ovia kuoronjohtajan työltä. "Olen sanonut olevani projektiluonteisesti käytettävissä, mikäli tarvittaisiin. Toivon myös voivani olla tukemassa Lopen lapsi- ja nuorisokuoron toimintaa mahdollisuuksieni mukaan. Iloitsen siitä, että Eveliina Jurkan johtamana Lopen lapsi- ja nuorisokuoro on turvallisissa käsissä."

Saatamme tulevaisuudessa kuulla Perkon musisointia myös muissa ympyröissä. "Tietysti ajatuksissa ja haaveissa täytyy olla edelleen jotakin tulevaisuuteen katsovaa. Sain joululahjaksi 30 cd:n kokoelman nimeltä Sacred Music. Se sisältää kirkkomusiikkia kristikunnan alkuajoilta 1800- ja 1900-lukujen musiikkiin. Kuunnellessani kokoelman musiikkia olen entistä varmempi siitä, että haluaisin tavalla tai toisella olla mukana toteuttamassa vanhaa musiikkia. Ehkä jo ensi syksynä...

Ahti Viluksela