Suomessa on jo useita mies- ja sekakuoroja, jotka ovat saavuttaneet sadan vuoden rajapyykin toiminnassaan. Tänä vuonna joukkoon liittyy jyväskyläläinen Naiskuoro Vaput.
Ritva Kuivanen on laulanut Vapuissa yhteensä 32 vuotta. Ensimmäisen kerran hän liittyi kuoroon v. 1969.
-Liityin kuoroon työtoverini houkuttelemana ja pääsin heti harjoittelemaan 60-vuotisjuhlakonsertin ohjelmistoa. Kuoroa arvostettiin ja tuntui heti hyvältä päästä laulukokeen jälkeen mukaan niin hyvään kuoroon. Se tietenkin asetti paineita onnistumisesta ja totesin että sitoutuminen kuoroon oli tärkeää.
Kuivasen jäsenyys Vapuissa jäi tuossa vaiheessa parin vuoden mittaiseksi perheen ja työn vaatimuksista. Mutta siemen jäi itämään, ja entistä Vappua houkuteltiin uudelleen riveihin. Hän palasikin kuoroon 70-vuotisjuhlan kynnyksellä ja on siitä saakka ollut kuoron riveissä. Hänen mukaansa 100-vuotiaassa naiskuorossa laulaminen on aivan upeaa.
-Saada laulaa perinteikkäässä kuorossa, jolle pitkän historian myötä on muodostunut toimintaansa kunnianhimoa ja määrätietoisuutta!
Samoilla linjoilla on myös kuoron puheenjohtaja Minna Karjalainen.
-Hienolta tuntuu laulaa Vapuissa, olemme jatkamassa ainutlaatuista perinnettä. Kuoron toiminta on hyvin organisoitua, ja kaikki haluavat olla täysillä mukana.
Tanja Holopainen edustaa kuoron nuorempaa polvea oltuaan mukana vasta kolme vuotta. Hänkin arvostaa perinteikkään kuoron jäsenyyttä.
-On hienoa tuntea olevansa osa sadan vuoden jatkumoa. Vaput on jättänyt oman jälkensä niin Jyväskylän historiaan kuin satojen Vapuissa laulaneiden naistenkin elämään. On mukava ajatus, että saan jättää oman jälkeni tähän kuoroon ja että joskus joku muistelee vielä minuakin kuoron harjoituksissa.
Holopainen ei ole joutunut pettymään odotuksissaan, joita hänellä oli kuoroon liittyessään.
-Vapuissa laulaminen on sisältänyt sopivasti haasteita, mutta myös rentoa meininkiä sekä harjoituksissa että harjoitusten ulkopuolella.
Sadassa vuodessa luulisi kuorolle kertyvän runsaasti erilaisia perinteitä, jopa taakaksi asti.
Ritva Kuivasen mukaan kuoron pitkä historia on velvoite ja halu pitää kuoro toimivana vuodesta vuoteen vaalien Hannikaisen musiikkiperheen antamaa perintöä, joka oli alku suomalaisen naiskuorolaulun historialle maassamme.
-Voisiko sanoa että olemme tavallaan instituutio, jolle on muodostunut määrätynlainen tapa toimia. Pitkä historia velvoittaa meitä pysymään määrätyissä raameissa, toisin sanoen ohjelmistoa valitessa haluamme aina ohjelmistoon perinteistä uuden rinnalle. Jokainen uusi johtaja on tuonut aina jotain uutta kuorolle ja tämä on rikastuttanut kuoron ohjelmistoa ja antaa uusia haasteita laulamiseen, Kuivanen kuvailee.
Kuivanen myöntää, että perinteet voivat olla jossain määrin taakka, jos ajatellaan, että kuoron ohjelmiston pitää pitäytyä jossain määrätyssä tyylilajissa.
Minna Karjalaisen mielestä perinteitä kunnioitetaan Vapuissa, mutta ne eivät ole rasite. Myös uusia juttuja kehitetään koko ajan.
Tanja Holopainenkin arvostaa kuoron pitkiä perinteitä, jotka näkyvät mm. ohjelmistossa.
-Vapuille on vuosien saatossa sävelletty paljon omaa ohjelmistoa, jota ei suinkaan ole jätetty kaappiin pölyttymään. Kuoron historia on läsnä oikeastaan joka harjoituksessa. Aina on joku, joka muistaa tai tietää laulujen tarinat ja taustat, missä niitä on esitetty ja miten johdettu.
Minna Karjalainen määrittelee Vappujen parhaat puolet napakasti.
-Parasta on Vappujen henki, ja se, että saa laulaa ihanien laulusiskojen kanssa!
Kuoron hyvää yhteishenkeä, iloista tekemisen meininkiä, korkeaa harjoitusmotivaatiota ja kannustavaa kuoronjohtajaa kiittelee myös Tanja Holopainen.
-Vapuissa jokainen voi kokea olevansa tärkeä ja jokaisesta välitetään. Eri-ikäiset kuorolaiset ovat rikkaus ja tuovat kuoron tulkintaan syvyyttä. Vaput voivat yhtä vakuuttavasti laulaa niin nuoren neidon haaveista ja unelmista kuin vanhemmankin naisen muistoista ja murheista.
Ritva Kuivanen on havainnut, että Vapuissa laulamisen into ja halu jatkuu sukupolvelta toiselle. Kuorossa on eri-ikäisiä laulajia, laaja skaala eri ammatissa työskenteleviä, mutta kaikkia yhdistää laulaminen yhdessä mukavassa seurassa. Hän näkeekin Vappujen tulevaisuuden valoisana.
-Uskon, että kuoron toiminta jatkuu vireänä, uusia nuoria laulajia ryntää kuoroon, kuorolaulu on voimissaan! Mutta sitä toivon, että vanhoja kauniita sävellyksiä ei unohdeta vaan niitä säilytetään kuoron ohjelmistossa helminä menneiltä ajoilta. Eikä unohdeta kaikkia perinteitä!
Myös Minna Karjalaisen mielestä tulevaisuus näyttää hyvältä.
-Odotamme jo innolla ensi kevään kilpailumatkaa Veronaan Italiaan. Ja muutenkin kuorolaisilla on tosi mahtava tsemppi päällä. Toivottavasti saamme myös uusia nuoria laulajia, jotta toiminta voi jatkua myös seuraavat 100 vuotta!
Minna Karjalaisen ja Ritva Kuivasen toivomuslistan kärjessä olisi konserttitalo Jyväskylään. Tanja Holopaisen toive saattaakin toteutua helpommin:
-Toivon Vapuille pitkää ikää, laulamisen riemua ja onnistumisen hetkiä tulevinakin vuosina!
Ulla Kotamäki valittiin Vappujen johtajaksi 1998. Kotamäki myöntää olleensa tuolloin vielä melko nuori ja kokematon johtaja.
-Vappujen johtaminen oli suuri, mielenkiintoinen haaste minulle. Olen verrannut kuoroa instrumentteihin: viulusta näkee heti jotakin sen soittokunnosta, mutta jos saat eteesi uuden kuoron, siitä ei voi päällepäin sanoa missä kunnossa se on. Vie aikaa tutustua porukkaan jossa kaikki ne 42 naista ovat kuin ne viulun kielet.
Yhteistyö lähti kuitenkin sujumaan hyvin, työskentely oli mutkatonta mutta haastavaa. Kotamäen mielestä parasta Vappujen johtamisessa on se, että kuorolaiset ovat innokkaita, tunnollisia ja rakastavat laulamista.
-Kuorossa on hyvä henki ja siellä jokainen saa olla oma itsensä ja jokaisen rooli on tärkeä.
Suurimpana haasteena Kotamäki näkee sen, että Vaput on amatöörikuoro, ja suurin osa laulajista on nuotinlukutaidottomia.
-Uuden kappaleen harjoittamiseen menee usein paljon aikaa. Toivoisinkin, että kuorolaiset voisivat opiskella musiikinteoriaa ja säveltapailua, jolloin oppiminen nopeutuisi ja jäisi enemmän aikaa sointipuhtauksien hiomiseen.
Perinteet koetaan Vapuissa tärkeäksi ja niitä on Kotamäen mielestä kunnia vaalia.
-Mutta on tärkeää myös seurata aikaa ja uusiutua. Tulevassa juhlakonsertissakin ohjelmistoomme kuuluu Vappujen alkutaipaleelta mm. Hannikaisen säveltämä Marjatan laulu, mutta luvassa on myös viisi kantaesitystä, sävellyskilpailumme palkitut teokset.
Vappujen tulevaisuus näyttää Kotamäen silmissä valoisalta ja työntäyteiseltä. Kalenterista löytyy jo uusia haasteita ja esiintymisiä.
-Pian juhlakonsertin jälkeen konsertoimme yhdessä lapsikuoro Sinikellojen kanssa joululaulujen merkeissä. Keväällä lähdemme Italiaan kilpailemaan ja kevääseen kuuluu tietysti se perinteinen Vappukonserttimme.
-Toivoisin että Vapuilla säilyisi aina rakkaus laulamiseen ja laulamisen ilo. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kun kaikki kantavat kortensa kekoon parhaansa tekien. On ilo johtaa Vappuja!
Ahti Viluksela
Vappujen juuret ulottuvat vuoteen 1906, jolloin pieni mutta innokas kuoro aloitti toimintansa Jyväskylässä johtajanaan laulunopettaja Alli Hannikainen. Hannikainen oli opiskellut Jyväskylän seminaarissa musiikkia ja toimi useissa kaupungin kouluissa musiikinopettajana. Hän kokosi kotiinsa entisiä opiskelutovereitaan ja muita laulamisesta kiinnostuneita naisia, ja näin sai alkunsa Kotikuoro. Kuoron esiintymiset rajoittuivat aluksi erilaisiin pienimuotoisiin tilaisuuksiin, kuten syntymäpäiviin. Laajemmalle yleisölle esiinnyttiin lähinnä vain vappuaamuisin Harjun näkötornipaviljongilla. Vuonna 1910 kuoro halusi ryhtyä harjoittelemaan säännöllisesti, se samalla otti uudeksi nimekseen luontevasti Vaput.
Vappujen varsinainen ajanlasku alkaa siis vuodesta 1910. Ensikonserttinsa Vaput antoi 30.4.1916 Jyväskylän Seminaarin juhlasalissa. Alli Hannikainen toimi kuoron karismaattisena ja pidettynä johtajana vuoteen 1917. Hänen aviomiehensä P.J. Hannikainen teki arvokasta sävellys- ja sanoitustyötä kuoron ohjelmistoa luotaessa.
Alli Hannikaisen jälkeen 1917-1924 kuoroa johti opettaja Tyyne Jussila. Pienen tauon jälkeen seuraajaksi saatiin laulunopettaja Aale Bergius, joka johti kuoroa vuoteen 1928 saakka.
Sitten alkoikin neljän perättäisen miesjohtajan esiinmarssi. Ensimmäinen heistä oli toimittaja Torsten Kaukoranta, jonka kautena 1928-1932 toiminta oli vilkasta ja vierailuja ulkopaikkakunnille tehtiin useita. Säveltäjä Juhani Pohjanmies toimi johtajana 1933-1935. Hän aloitti äänenmuodostusharjoitukset sekä sävelsi kuorolle paljon musiikkia. Kapellimestari Enok Kosonen johti kuoroa vuoteen 1951 saakka. Hänkin toi panoksensa ohjelmistoon säveltämällä ja sovittamalla.
Kanttori, diplomilaulaja Vilho Kekkosen toimikausi kesti yli 20 vuotta, 1951-1974. Konsertteja pidettiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, minkä lisäksi esiinnyttiin sekä radiossa että televisiossa. Äänenmuodostusharjoituksista tuli nyt säännöllinen osa harjoitustyötä.
Vuonna 1974 oli jälleen naisen vuoro palata johtoon. Musiikinopettaja Maija Fredrikson otti johtajan tehtävät vastaan seuraavan 20 vuoden ajaksi. Ystävyys- ja konserttimatkat tehtiin Tanskaan v.-83 ja Saksaan v.-90.
Vuonna 1994 kutsuttiin musiikinopettaja Liisa Räsänen Vappujen johtajaksi. Ohjelmistoon otettiin myös haasteellisia viihdelauluja. Lokakuussa 1996 kuoro teki matkan Lontooseen.
Vappujen nykyinen taiteellinen johtaja Ulla Kotamäki aloitti työnsä v. 1998.
Vappujen satavuotinen historia on dokumentoitu erinomaisesti Sirkka Varpulan kirjoittamassa historiikissa Vuosisadan kuoromatka - Vaput 1910-2010 (2009).
www.vaput.com